ATK- maailma muuttuu vauhdilla, osa tämän blogin tiedoista on jo auttamattomasti vanhentuneita, mutta siihen kaikki nörtit varmasti osaavat suhtautua.
Olen ollut töissä suunnittelutehtävissä useita kuukausia ja se syö mielenkiintoa bloggaamiselta. Minulla on töissä jokin Dellin läppäri joka on aina kiinni telakassa, ja minulla on lisäksi kaksi näyttöä, synnynnäisenä kanavasurffarina ja linuxin käyttäjänä rakastan sitä! Hommaan heti jaksaessani kotiinikin telakan ja siihen niin monta näyttöä kuin saan. Käyttöjärjestelmänä on windows, en edes tiedä versiota ja siinä on useita kalliin lisenssin vaatimia ohjelmia. Luulen, että lisenssit niihin ohjelmistoihin ja lukuoikeuksiin maksaisi useita kymmeniä tuhansia euroja, mutta ei enempää työasioista. Joka tapauksessa en windowsia käytä jos en nettoa siitä yli 12€/ tunti, on se sen verta huono käyttöjärjestelmä. Onneksi voin aina soittaa tietokonetukeen, jos joku ongelma syntyy.
Sain palautetta, että en saisi käyttää tietokoneen "hakemistoista" sanaa "kansio", en rehellisesti sanottuna ymmärrä minkä takia, mutta selvitän tuon asian jonain päivänä.
Tässä lyhyt lista materialistisista unelmistani, minkä purkamisen motivaattorina tämän blogin luonti ja ylläpito on:
RTL-SDR 10-50€
Ilmapuntari 5-40€
Sekstantti (Tamaya tai Cassens&Plath ja sen käyttö) n.500€
Curta (Mekaaninen laskin) 1000€
Digijärkkäri varusteineen n.1000€
M/39 Kivääri 500€
Näistä olen toteuttanut Digijärjestelmäkameran ja ilmapuntarin.
Ilmapuntari
Ilmapuntari on vaaka, joka mittaa ylläolevan ilmapatsaan painoa. Lyhyemmin ilmanpainetta, näin ollen se on käytännössä korkeusmittari. Ilmanpaineen muutoksista voi tehdä karkeita sääennustuksia.
Ostin Huutonetistä ylläolevan ilmapuntarin yhteensä 13 euroa. Kierrätyskeskuksessa olisi ollut useita myynnissä, mutta ne eivät vakuuttaneet minua laadullisesti, halusin myös täysin mekaanisen kapistuksen jonka saa teoriassa retkelle mukaan ja roikkumaan jostain narusta, ylläoleva kapine täytti nuo ehdot. Myyntikuvauksessa oli uhkaava teksti "pitää ehkä käyttää asiantuntijalla" mutta hinta oli sopiva niin otin riskin, toinen vastaavan oloinen olisi maksanut 28€, tarjosin 20€ ja se hylättiin, taisi olla minun onni.
Aluksi tämä näytti täysin eri lukemia kuin forecan sivut, mutta oletinkin tämän vaativan jonkinlaista kalibrointia, googletus neuvoi etsimään takaata pientä säätöruuvia, mikä löytyikin heti, säädin sen paikallisten sääasemien mukaan ja sen jälkeen se on näyttänyt oman toleranssin rajoissa samoja lukemia kuin Kaisaniemen ja Kumpulan sääasemat!
Kalibrointi tarkoittaa sitä, että koneelle kerrotaan, millä korkeudella se on, tässä se yksinkertaisesti säädettiin oikeaan lukemaan. Oman korkeuden muutoksen pystyisi varmasti myös määrittelemään, mutta se vaatisi hiukan enemmän tilastotieteilyä.
Ilmapuntaria voi myös sanoa barometriksi, tämä on tyypiltään aneroidi-ilmapuntari ja se perustuu kuvassakin näkyvän hykerryttävän hienon mekanismin laajenemiseen ja kutistumiseen. Sen yksikkö on hPa eli hehto-Pascal eli sata Newtonia neliömetrille.
Normaali ilmapaine lienee 1015 hPa, Suomen matalin mitattu on ollut 940 hPa ja korkein 1066. Itse olen näiden muutaman viikon aikana todistanut muutoksia 1018 hPa - 1028 hPa, ilman havainnollistavaa apuviisaria ei tälläisiä huomaa ja asteikko menee 5 hPa välillä, joten sen ja ilmatieteen laitoksen vertailu vaatii tarkkuutta. Lisäksi olemme nauttineet äärimmäisen hyvistä keleistä, mutta kuten kuvasta näkee, tämä tulkitsee sen vaihtelevaksi, näin sen skaala on varsin kyseenalainen väline, mutta kuten lähes kaikessa mittauksessa, tämän tärkein anti on muutoksen havainnointi - ilmanpaine laskee, tulee sadetta.
Digijärjestelmäkamera
Minulla ei ollut epäselvyyksiä, miten käytän ensimmäisen tilin. Se oikeastaan oli melkein jo käytetty ennen kuin se tuli. Selvää oli, että katselen objektiiveja, en kameroita. Sen takia piti hommata joku vain, jotta saan testailtua objektiiveja, facebookin kirppisryhmissä tuli vietettyä aikaa, ostelen siis nykyään lähes yksinomaan käytettyä tavaraa, vertailen asioita ja kun ilmoitan kiinnostuksen, sanon että tulen rahojen kanssa, ensin kokeilen ja sitten ostan. Tämä on tähän asti sopinut kaikille ja jos ei sovi, jotain on pielessä. Matka alkoi akkukahvaisesta Canon EOS 400D kamerasta, en oikeastaan tiennyt mitään järkkäreistä tässä pisteessä, joten ostin sen kaverin suosituksesta, ostossa tuli hiukan ajolähtö, mikä on yleensä lupaavaa. Minulla ei esimerkiksi ollut harmainta hajua, voinko laittaa pentaxin tai nikonin linssejä canoniin tai vastaavaa, Canonista oli hyviä kokemuksia niin en paljon muita katsellut, Nikonilla kuulemma on vastaava laatu hiukan halvemmalla, mutta muut saavat tapella näistä, Canon on mun kamera ja tällä mennään.
Tämä on minulle sellainen harrastus, että documentointi on tärkeämpää kuin kuvanlaatu, toki olen panostanut kuvanlaatuun, mutta en edes yritä olla superammattilainen tässä, sille löytyy omat henkilöt, lisäksi tämä taival on alussa, joten välttelen liian hienoja sanoja ja jotain saattaa mennä väärin, palautetta saa ja pitää antaa.
Samalta kaverilta ostin sitten Canonin 50mm kittilinssin, mikä oli erittäin valovoimainen, aukkoluku 1.8 ja sain kanssa testailla sen hienoja objektiiveja, tämä avasi minulle kokonaan uuden maailman, olen jo kolme vuotta ikuistanut maailmaa Canon Powershot SX10IS kompaktikameralla, mutta kuvan laatu mitä sain tällä oli jotain aivan uutta.
Täytyy puolustaa vanhaa sotaratsua jonka sain lahjaksi isältä (käytettynä) että se on kokonaisuutena todella laadukas peli ja työkalu, se pystyy kilpailemaan telezoomissa minun nykyiselle kalustolle ja on kestänyt ainakin yhden pudotuksen, pakkasta, hellettä ja toistuvaa 100% ilman suhteellista kosteutta ja edelleen pelittää. Kuvan laatu ei kyllä ole huippua, mutta se on hyvin tyydyttävä ja valovoima yllättävänkin hyvä. Lisäksi objektiivien kanssa ei tarvitse leikkiä. Jos menen valokuvaamaan esimerkiksi rakennustyömaata, tämä on aivan ehdoton valinta, järjestelmäkamerat eivät voi edes kysellä. Samoin rakennusarkiston valokuvauksessa ja muussa dokumentoinnissa ja lähikuvauksessa kuvanlaatu on kelvollinen, myös makro-ominaisuudet on kelvollisia. Tästä voisi kirjoittaa jopa oman artikkelin, koska en aiemmin ymmärtänyt, miten hyvää kameraa oikeastaan olen käyttänyt, mutta tiivistetään, että puhutaan erilaisista työkaluista.
Huomatkaa viritelmäni, jolla estän linssisuojuksen hukkumisen, maksoi rajalassa ainakin 500€, tai sitten ei.
Asiaan, kuvaan eläimiä, niin laadukkaalla lähizoomilla en tee paljoakaan, luonnollisesti kuolasin Canon L sarjalaisia, mutta tässä vaiheessa en edes ymmärtänyt kunnolla kiinteän polttovälin ja zoomin eroa, oli aika järkyttävää kompaktikameran jälkeen tajuta, että ei ole aina zoomia, yhdellä kittilinssillä oli aika orpo olo. Toisaalta sain esimerkiksi kukista aivan uudenlaisia kuvia.
Uusi asia minulle oli myös "Auto Focus" ja "Manual Focus" eli AF/MF. Kompaktikamera oli täysin äänetön, tai ainakin käytännössä, joten AF toiminnon servomoottorit olivat tarkentuessaan melkein kuin musiikkia korville, todellakin, tarkentelin aluksi joka paikkaan ja räpsin kuvia pelkästään koska servomoottorin ja shutterin äänet olivat niin siistejä. MF toiminnolla voi sitten objektiivissa käsivaraisesti säätää tarkennuksen, yleensä AF toimii hyvin, mutta jossain tilanteissa täytyy säätää käsin.
Tälläisiä kuvia ei powershotilla saa, tai ainakin pitää yrittää kovasti.
Kittilinssi Powershotilla kuvattuna, huomatkaa ero kuvan laadussa. Tuossa näkyy AF/MF kytkin sekä punainen täppä pitäisi laittaa objektia kameraan sovitettaessa samanlaisen kohdalle jotta se loksahtaa paikoilleen.
Niinpä alkoi ison putken metsästys, joka oli minulle kaikkein tärkein asia. Sattumalta juuri palkkapäivänä löysin facebookista Sigma APO 150-500 objektiivin, en tänä päivänäkään ymmärrä täysin sen speksejä, mutta sen polttoväli on 150-500 millimetrin välillä ja siinä on optinen kuvan vakaaja joka hurisee veikeästi, oleellista eroa en ole vielä keksinyt, mutta se kuulostaa kalliilta ja miellyttävältä. Sen valovoima ei ole kovin tehokas, mutta se on kyllä toistaiseksi kallein ja tärkein osa kamerakalustoani (powershot on kyllä tärkein, mutta luokka on täysin eri)
Nyt voin ottaa onnellisena kuvia citykaneista, jos se lasketaan euroissa, tuokin kuva maksaa aika monta, no suhdeluku tippuu koko aika ja kohta on suurnisäkäs-saldokin korkattu....
Aluksi käytin tripodia, mutta vanha tripodini oli auttamattomasti liian kevyt tuolle kokonaisuudelle, sitten ostin uuden, mutta kun sain sen postista, totesin sen kyllä askeleeksi eteenpäin, mutta oli jo omaksunut kuvaustavan, jossa käsittelen isoa putkea samoin kuin armeijassa kevyttä kertasinkoa. Lisäksi odotettavat kuvaustilanteet ovat sellaisia, joissa ei kolmijalkaa voi käyttää, niin kolmijalkaa tulen käyttämään varmaan hyvin vähän. Toisaalta manfrotto kiiluu silmissä, koska se on niin siisti..... Sitä ei kyllä retkelle kanneta.
400D:n mukana tuli infrapunalaukaisin, en saanut sitä toimimaan enkä jaksanut tarkistaa volttimittarilla patterin jännitettä, tarkistin yökiikarilla, että se lähettää infrapunasignaalin, niinpä tuomitsin sen epäyhteensopivaksi ja ostin langallisen etälaukaisimen. Osittain siitä riemusta, että olen halunnut sellaisen powershottiin, mutta se ei tue niitä. No, harjaantuessani toimintoihin, en enää käyttänyt sitä ja tätä kirjoittaessa sain säädettyä asetukset niin, että myös infrapuna laukaisin toimii. Enää pitää keksiä mihin käytän kahta etälaukaisinta ja kolmea kolmijalkaa, en ainakaan valokuvaukseen, ai niin, ne voi myydä kalliimmalla eteenpäin! Onneksi olen trokari. Tähän mennessä Clas-Ohlsenilta ostettu langallinen etälaukaisin on ainoa uutena ostettu osa.
Valtaisa sigma herättää paljon huomiota, on erittäin hyvä kysymys, ostinko tälläistä kalustoa valokuvauksen vuoksi, vai siksi, että ne ovat siistejä? Loppujen lopuksi minua edelleen innostaa valokuvaus, joten tämä ei täysin ollut kuluttajan juhlaa. Helsingissä ei tee mieli kulkea jumalattoman putken kanssa. Sen takia ostin keskilinssiksi Canon 70-300mm putken. Tämäkään ei ole kovin valovoimainen ja miellän sen arvottomimmaksi putkeksi, maksoin 80€ ja hikisesti saan sen ehkä takaisin myydessä, mutta se on on kelvollinen yleiskäyttöön. Se saattaa vaihtua esimerkiksi valovoimaiseen kiinteään 200mm putkeen.
Koska tarkoituksenani olisi kuvata riista-eläimiä, kuvaan usein hämärässä ja päätyökaluni, sigman objektiivi, oli valovoimaton, loppui sinänsä hyvän 400D:n kapasiteetti nopeasti. Ostin Canon 550D kun siitä löytyi hyvä tarjous, tällä kertaa Järvenpäässä ja sellainen jäi käteen. 400D suurin ISO arvo oli 1600 ja 550D suurin 6400. ISO tarkoittaa karkeasti, miten hämärässä voi kuvata, mitä suurempi, sen hämärämmässä. Lisäksi tuon pystyy jollain firmwarella laajentamaan uudessa kamerassa. Nyt alkoi kaneistakin tulla sellaisia kuvia, mitä olin odottanut.
Olin jossain välissä myös hankkinut ison kamerarepun, se on oikeastaan nauretttavan iso, mutta Sigma ei paljon pienempään mahdu, on kysymysmerkki, miten aion retkillä kuljettaa tarvittavat varusteet.
Ensi kertaan!
Metsäpeura eli Rangifer tarandus fennicus on sitten poron kantamuoto joka elää harvinaisena Karjalassa ja Kainuussa. Se onkin sitten useimmille erittäin eksoottinen eläin. Itse tuskin kykenisin erottamaan sitä porosta vaikka joskus näkisinkin.
